Opettajan materiaali Määränpää-näyttelyyn

Pitkänsillan tuolla puolen (Metropolis), 2021-2024
-15 valokuvaa ja teksti

Teokset ja niiden tausta 

Valokuvataiteilija Joel Karppanen käsittelee teossarjassaan murroksessa elävää Helsinkiä ja sen nykyistä työväenluokkaa, jota ruokalähetit edustavat. Moni ruokaläheteistä on Suomeen muualta muuttanut. Työ ruokalähettinä on ainoita mahdollisuuksia saada kiinni työstä ja toimeentulosta.  Karppanen työskenteli itse kuukauden ruokalähettinä ja kirjoitti aiheesta dokumentaarisen esseen Long Play –julkaisuun, joka on myös kuunneltavana ja luettavana näyttelytilassa.

Karppanen kertoo teoksestaan: 

”Olen valokuvannut muuttunutta Helsinkiä, jota Pitkäsilta ei enää jaa, mutta jossa luokkarajat ovat yhä olemassa. Artesaanipizzaa upouusiin pilvenpiirtäjiin kuljettavat aikamme proletaarit, ruokalähetit. Kuvasin vuoden ajan tsekkiläistä ruokalähetti Kryštofia, joka on ikäiseni ja oikealta ammatiltaan kuvataiteilija. Osana prosessia työskentelin Kryštofin sijaisena. Kuskasin ruokaa kuukauden ajan ja lahjoitin tienestit hänelle, jotta hän saisi puolestaan keskittyä omaan taiteeseen. Nykyään olemme ystäviä.”

Huomioita 

Karppasen teoskokonaisuus käsittelee työn merkitystä kotoutumisessa ja kuvaa, miten kotoutumisen jälkeen työllistytään. Usein maahanmuuttajat työskentelevät alustalouden parissa. Kristoffin tarina kertoo Euroopan sisäisestä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Suomalaisiin työntekijöihin suhtauduttiin aikanaan Ruotsissa saman suuntaisesti kuin maahanmuuttajiin, tässä tapauksessa ruokalähetteihin, Suomessa. 

Tehtävät oppilaille:

1. Oletteko koskaan miettineet, paljon Wolt-kuskit ansaitsevat ja paljon he tekevät töitä?

Vastaus: Ohessa otteita Joel Karppasen työstä ja ansainnasta. Lähteenä Joel Karppasen Ruokalähetin päiväkirja -juttu, joka on luettavissa näyttelyssä.

Työpäivä 24.3.2023 klo 10-16:

– Espresso House Hakaniemi, klo 10.13. Toimituspalkkio 4,73 € (sis. 1.88 km kuljetuksen).
– Sapore Helsinki, klo 11.08. Toimituspalkkio 4,46 € (sis. 1.22 km kuljetuksen).
– Holy Doner, klo 11.20. Toimituspalkkio 4,47 € (sis. 0.94 km kuljetuksen).
– Wok and Noodle, klo 11.30. Toimituspalkkio 4,24 € (sis. 0.76 km kuljetuksen).
– Napule Pizzeria Napoletana, klo 11.41. Toimituspalkkio 4,42 € (sis. 1.27 km kuljetuksen).
– Friends & Brgrs Helsinki, klo 12.02. Toimituspalkkio 5,26 € (sis. 2.57 km kuljetuksen).
– Biang! Citycenter, klo 12.16. Toimituspalkkio 5,11 € (sis. 2.95 km kuljetuksen).
– Sushibar + Wine Freda, klo 12.53. Toimituspalkkio 4,63 € (sis. 1.08 km kuljetuksen).
– Miss Tea Helsinki, klo 13.23. Toimituspalkkio 5,45 € (sis. 2.24 km kuljetuksen).
– Via Tribunali Katajanokka, klo 13.35. Toimituspalkkio 5,66 € (sis. 2.74 km kuljetuksen).
– Rioni Helsinki, klo 14.14. Toimituspa lkkio 5,20 € (sis. 1.98 km kuljetuksen).
– Burger King Mannerheimintie, klo 15.10. Toimituspalkkio 4,61 € (sis. 1.24 km kuljetuksen).
Kuljetuksia suoritettu: 13
Ajettu etäisyys: 39 km
Arvioidut ansiot: 62,86 € 

Työjakso 16.3.-14.4.2023 

– 19 työpäivää  

– 259 kuljetusta 

– pyöräilyä 753,5 kilometriä (todellinen luku korkeampi, koska Woltin sovellus ottaa huomioon ainoastaan aktiiviset nouto- ja kuljetusmatkat, ei siirtymiä tilauksia odotellessa)

Tulot 1 278,24 euroa bruttona 

Runsaat 11 euroa tunnilta. Se on vain euron enemmän kuin yhden hengen talouden köyhyysraja, ja vähemmän kuin maahanmuuttaja tarvitsee oleskelulupansa uusimiseen.

2. Mihin muihin tehtäviin tai rooleihin taiteilija voisi pestautua?  Mitä aiheita mielestänne pitäisi selvittää tällä tavalla aiheeseen sukeltaen?

Wyborg, 2024  

-paikkasidonnainen seinäteippaus 

Teos ja sen tausta 

Kirsimaria E. Törösen uusi suurikokoinen teos on tätä näyttelyä varten tehty. Se kertoo kodin jättämisestä ja piirtää kuvaa monikulttuurisesta Viipurista, josta lähdettiin pakolaisiksi toisen maailmansodan aikana. Teos on kaupunkilaisen pakolaisuuden kuva. Viipuri oli monikulttuurinen kaupunki, jossa puhuttiin monia eri kieliä. Sodan jaloista kaupunkilaiset lähtivät eri suuntiin. Lahteen sijoittui merkittävä määrä Viipurista lähtemään joutuneita ihmisiä.

Törönen kertoo teoksestaan:
”Wyborg-teoksessa lähtökohtani oli aikansa kansainvälisimpiin Itämeren alueen kaupunkeihin kuulunut Viipuri, jossa puhuttiin monta kieltä ja missä paikalliskulttuurit elivät rinnakkain. Tänä päivänä kielikysymykset ovat monella tapaa läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Olen itse lapsuuteni asunut kolmella mantereella ja kieli on aina ollut ”ikkuna” kulttuuriin ja paikalliseen ajatusmaailmaan. Itse koen monikulttuurisuuden ja kielien rikkauden olevan jotain tavoiteltavaa myös Suomessa.”  

Huomioita 

Teoksessa on esitetty tunnistettavia rakennuksia, kuten Viipurin taidemuseo, Viipurin linna sekä Pyöreä torni istumajärjestyksineen. Taiteilija on sisällyttänyt teokseen merkkejä, symboleita ja viittauksia sanoihin ja taideteoksiin.  Esimerkiksi teokseen sisältää tyylitellysti venäjän, heprean, suomen, ruotsin ja saksankielisenä sanat KOTI. KOTI-sana muodostaa levitettyjen käsivarsien kanssa geneerisen tikku-ukkomaisen ihmishahmon.  

Tehtäviä ja keskustelunaiheita oppilaille

1. Mitä kaikkia aiheita tai elementtejä löydät teoksesta?

2. Mitä ajatuksia herättää teos, jota ei ole näyttelyn jälkeen enää olemassa?

Tarvitseeko taiteen olla pysyvää?  

Mikä taide on pysyvää? Mikä taas ei? 

3. Keskustelu oman aikansa pakkomuuttajista eli Karjalan evakoista

Kuinka paljon oli ns. siirtoväkeä eli sotaa paenneita? 

Vastaus: Siirtoväkeä oli yhteensä noin 420 000 henkeä eli 11 prosenttia Suomen silloisesta väkiluvusta. On arvioitu, että suomalaisista noin miljoonalla on juuret luovutetussa Karjalassa. 

Kuinka paljon Karjalan evakkoja muutti Lahteen? 

Vastaus: Vuosina 1939–1950 Viipurista ja Viipurin maalaiskunnasta asettui Lahteen noin 10 000 evakkoa. Ennen sotia Lahdessa asui 25 000 ihmistä ja 1950 jo 45 000. Silloin arviolta joka neljäs lahtelainen oli taustaltaan evakko. 

Mainitse yrityksiä ja yhteisöjä, jotka muuttivat Karjalasta Lahteen? 

Vastaus: Koiviston auto, Starckjohann  ja Viipurin Reipas, josta tuli Lahden Reipas vasta 1962. 

Tärkein kuva / The most important picture, 2015-2016
-10 valokuvan sarja

Teossarja ja sen tausta 

Helsinkiläinen valokuvaaja, kuvataiteilija sekä opettaja Stefan Bremer valokuvasi vuonna 2015 Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Hän huomasi, miten tärkeä kännykkä oli suurelle osalle heistä. Kännykkä ei ole vain yhteydenpitoväline, se on myös valokuva-albumi. Bremer kuvasi sarjan kuvia, joissa turvapaikanhakijat näyttävät kännykästään tärkeintä kuvaa ja kertovat sen tarinan. Kuvat ja tarinat ovat riipaisevia, ne kertovat kaipuusta ja menetyksistä. Koko elämä on puhelimessa mukana: valokuvat, yhteydet, asiakirjat.  

Stefan Bremer kertoo teossarjastaan:
“Kuvasarjan tein 2015–2016 kun Suomeen ja Eurooppaan valui ennennäkemätön määrä pakolaisia mm. Syyriasta, Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Kiertelin vastaanottokeskuksissa, joissa tapasin nuoria miehiä, jotka olivat lähteneet pakoon sotaa ja toivottomuutta. Huomasin, että kännykkä oli jokaisen paras ajanviete ja mahdollisuus olla yhteydessä perheisiin ja ystäviin (mikäli yhteydet toimivat). Huomasin, miten ahkerasti selattiin kännykkää ja mieleen nousi ajatus kysyä näiltä miehiltä, mikä on se kaikkein tärkein kuva mitä heillä oli puhelimessaan. Moni innostui ja pläräsi kuviaan. Pyysin tulkin välityksellä miehet kertomaan valitsemasta kuvasta. Hyvin usein valinta oli kuva äidistä, isästä, sisaruksista, kavereista maailmassa, jossa vielä ei ollut sotia. Myös kuvia rantautumisesta vaarallisen merimatkan päätteeksi oli selkeä valinta.” 

Kysymyksiä oppilaille: 

1. Mikä kuvista on koskettavin ja miksi?

2. Mikä on oma tärkein kuvasi?

3. Mitä kaikkea muuta erityisen tärkeää puhelimessa voi olla?