Stefan Bremer valokuvasi vuonna 2015 Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Bremer kuvasi sarjan kuvia, joissa turvapaikanhakijat näyttävät kännykästään tärkeintä kuvaa ja kertovat sen tarinan. Kuvat ja tarinat ovat riipaisevia, ne kertovat kaipuusta ja menetyksistä.

Kalle Hamm käsittelee teoksissaan muun muassa ihmis- ja kasvikunnan välisiä suhteita, nostaa esiin vaiettuja tarinoita ja lukee historiaa toisin. Näyttelyn teos käsittelee hautaamista osana ihmisyyttä. Hauta tekee paikasta tekijöilleen merkityksellisen, ja sitä on aikoinaan käytetty todisteena omistusoikeudesta paikkaan, maahan – olemme aina eläneet täällä.

Näyttelyn valokuvissa Dzamil Kamanger istuu ja kutoo pienistä lasihelmistä teosta. Hän on kuvataiteilijana tehnyt muun muassa keramiikkaa, performansseja, helmikudontaa ja yhteisötaidetta. Hänen eniten huomiota saaneet teoksensa on helmikudottuja passeja ja viisumeita. Hänen oma ensimmäinen passinsa oli pakolaispassi ja jo se merkitsi hänelle isoa vapautta.

Joel Karppanen on siirtynyt maaseudulta ja teollisuuskaupungista Helsinkiin. Uusi teoskokonaisuus käsittelee murroksessa elävää Helsinkiä, jonka nykyistä työväenluokkaa edustavat ruokalähetit, joista moni on Suomeen muualta muuttanut. Karppanen työskenteli kuukauden ruokalähettinä ja kirjoitti aiheesta dokumentaarisen esseen.

Zagros Manuchar on elokuvantekijä ja taiteilija, joka on käsitellyt elokuvallisissa teoksissaan sota-aiheita ja lasten ihmisoikeuksia. Näyttelyyn valmistuu uusi sotapakolaisuutta käsittelevä videoteos, joka perustuu monen eri Suomessa asuvan ihmisen kertomuksiin ja tarinoihin sodasta. Teoksen tematiikka on Manucharille tärkeää myös hänen omien juuriensa takia. Hän tuli Suomeen YK-pakolaisena neljävuotiaana 1994.

Luciana Mariano on naivistimaalari kolmannessa sukupolvessa. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti synnyinkaupungissaan Sao Paolossa. Suomeen hän muutti vuonna 2017. Mariano maalaa kuin visuaalista päiväkirjaa, ja maalaukset viittaavat edelleen vahvasti brasilialaisiin juuriin. Näyttelyssä nähdään aiempaa suurempia maalauksia, jotka kertovat kulttuurien kohtaamisesta, uuden löytämisestä ja siitä, miten koettu kulkee mukana kaikkialle.

Melina Paakkonen maalaa tarinoita, eräänlaisia nykyaikaan siirrettyjä faabeleita, joissa ihmisen ja eläimen raja katoaa ja huumori kietoutuu pieniin yksityiskohtiin. Hahmojen ja tarinoiden taustalle maalattu maailma on sekoitus menneen maailman loistoa ja lämpöä. Todellisuus on vähän sirkusta, vähän musikaalia ja paljolti tarinaa. Näyttelyn suurikokoiset maalaukset kertovat paikan merkityksestä, menetyksestä ja uuden löytämisestä.

Anu Pentikin yli 50 vuotta kestänyt taiteilijaura on vaiherikas matka, jossa yhdistyvät teosten inspiraationa toiminut pohjoisen luonto sekä ihmisyyden eri puolet. Pentik on esittänyt viime vuosien näyttelyissä suurikokoisia tilallisia teoksia, joita kokoaa yhteys aikaan ja paikkaan. Niissä näkyvät samanaikaisesti sekä juuret että haaveet. Näyttelyyn hän rakentaa ison installaation, jonka pääasiallinen materiaali on keramiikka.

Sepideh Rahaa tutkii teoksissaan valtarakenteita ja ulkopuolelta asetettuja normeja. Hän hyödyntää tarinankerronnan keinoja ja antaa äänen arkiselle vastarinnalle. Videoteoksissa käsitellään naiseutta feministisen politiikan keinoin ja annetaan tilaa dialogille. Niissä puhutaan avoimen henkilökohtaisesti ja käsitellään ihmissuhteita, käsitteitä, havaintoja, identiteettiä, vapautumista, edustusta sekä toiseutta.

Kaj Stenvall on yksi ajankohtaisimmista nykytaiteilijoistamme. Hän on jo pitkään yhdistänyt useita maalaustaiteen tyylisuuntauksia omaksi uniikiksi seokseksi. Stenvall tuli koko kansan tuntemaksi maalauksistaan, joiden pääosassa on ilmeikäs ja mukautuva ankkahahmo. Kaj Stenvallin uusi Venäjän hyökkäyssotaa käsittelevä maalaussarja tulee jäämään sodanvastaisen taiteen historiaan poikkeuksellisen suoraviivaisena ja ajankohtaisena kokonaisuutena.

Kirsimaria E. Törönen on piirtäjä, joka on irrottautunut paperilta ja kuljettanut piirrokset mukanaan eri materiaaleihin. Hän tulkitsee teoksissaan taide- ja kulttuurihistoriaa nostamalla aiheen esiin viivalla. Viivasta kasvaa symboleja, joissa näkyy ihmisen tarve ymmärtää ja selittää kokemaansa maailmaa. Uusi suurikokoinen teos on tätä näyttelyä varten tehty. Se kertoo kodin jättämisestä ja piirtää kuvaa monikulttuurisesta Viipurista, josta lähdettiin pakolaisiksi toisen maailmansodan aikana.

Ilkka Väätti on työstänyt vuodesta 1993 alkaen laajaa MUNDUS-teossarjaa, johon kuuluu korkokuvamaalauksia, grafiikkaa ja veistoksellisia kokonaisuuksia. Väätti tulkitsee kuva-aiheita, joita hän löytää taidemuseoista, kirkoista ja muista kulttuurikohteista. Näyttelyssä nähdään Mundus-sarjan korkokuvamaalauksia, joiden aiheet liittyvät paikkoihin, joista kriisit ovat pakottaneet lähtemään ja jättämään taakseen osia omasta kulttuurihistoriasta.

Taidenäyttely Määränpää
Malvassa 3.5.–3.11.2024

Määränpää-näyttely kertoo nykytaiteen avulla
lähtemisestä ja saapumisesta.

Kun ihminen lähtee pois kotiseudultaan,
hän jättää monta asiaa.
Koti ja kotikatu jäävät taakse,
samoin moni muu tuttu asia ja ihminen.
Kotiseudulle jäävät esimerkiksi oma työpaikka,
sukulaiset, leikkikaverit, mummo, oppilaat ja koulu,
lähiravintola ja tuttu kaupan myyjä.

Uudessa paikassa odottavat uusi koti,
outo kieli ja vieraat ihmiset.
Täytyy tottua ruokaan
ja siihen, että valo ja värit ovat
erilaisia kuin kotona.

Tällaiset tilanteet ja niihin liittyvät tunteet
ovat tavallisia monille ihmisille
melkein joka puolilla maailmaa.
Vuoden 2022 lopussa maailmassa
oli 100 miljoonaa kotiseudulta paennutta ihmistä.
Heistä yli 5 miljoonaa oli turvapaikanhakijoita,
yli 35 miljoonaa pakolaisia
ja yli 60 miljoonaa ihmisiä,
joiden oli ollut pakko muuttaa
toiseen paikkaan omassa maassaan.

Määränpää-näyttelyssä on
12 suomalaista nykytaiteilijaa.
Heidän teoksensa kertovat
luopumisesta ja uuden löytämisestä.

Jotkut teokset kertovat pakkomuuttamisesta.
Teokset pohtivat dokumentin tavalla
muuttamisen syitä ja seurauksia.
Jotkut teokset vievät tunnelmaan,
joka ihmisellä on, kun hänen on pakko muuttaa.
Hän voi tuntea ikävää, mutta myös helpotusta.

Näyttelyn kuraattori on Veikko Halmetoja.
Kuraattori valitsee näyttelyn taiteilijat.

Näyttelyn konseptia on kuraattorin kanssa
suunnitellut Jarkko Lehtopelto.
Konsepti tarkoittaa koko näyttelyn ideaa.

Näyttelyn 12 taiteilijaa

Määränpää-näyttelyn taiteilijat ovat
Stefan Bremer, Kalle Hamm, Dzamil Kamanger,
Joel Karppanen, Zagros Manuchar, Luciana Mariano,
Melina Paakkonen, Anu Pentik, Sepideh Rahaa,
Kaj Stenvall, Kirsimaria E. Törönen ja Ilkka Väätti.

Tutustu taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa:

Stefan Bremer otti valokuvia,
kun Suomeen tuli turvapaikanhakijoita vuonna 2015.
Näissä valokuvissa turvapaikanhakijat näyttävät puhelimestaan
tärkeimmän kuvan ja kertovat sen tarinan.
Kuvat ja tarinat kertovat ikävästä ja menetyksistä.
Ne ovat hyvin koskettavia.

Kalle Hammin teosten aiheena ovat esimerkiksi
ihmisten ja kasvien väliset suhteet.
Hamm haluaa kertoa tarinoita,
joista ei puhuta yleensä.
Hän haluaa kertoa historiaa uudella tavalla.

Hammin teos tässä näyttelyssä
kertoo hautaamisesta
ja siitä, miten hautaaminen on osa ihmisen elämää.
Hauta tekee paikasta tärkeän.
Ennen hauta oli todiste siitä,
että hautaaja omistaa paikan.
Se oli merkki, että ihminen on aina elänyt täällä.

Dzamil Kamangerilta on näyttelyssä valokuvia,
joissa hän kutoo teosta pienistä lasihelmistä.
Kamanger on kuvataiteilija,
joka tekee esimerkiksi keramiikkaa, performansseja,
helmikudontaa ja yhteisötaidetta.
Hänet tunnetaan erityisesti passeista ja viisumeista,
jotka on tehty helmikudonnalla.
Kamangerin oma ensimmäinen passi
oli pakolaispassi.
Passi merkitsi hänelle isoa vapautta.

Joel Karppanen on asunut maaseudulla
ja teollisuuskaupungissa.
Nyt hän asuu Helsingissä.
Karppasen teokset kertovat,
miten Helsinki muuttuu.
Ruokalähetit ovat työväenluokkaa
tämän päivän Helsingissä.
Moni lähetti on muuttanut Suomeen
ulkomailta.

Karppanen on tehnyt ruokalähetin työtä
kuukauden ajan.
Hän on kirjoittanut ruokalähetin työstä
dokumenttimaisen esseen.

Zagros Manuchar tekee elokuvia ja taidetta.
Hänen teoksensa kertovat sodasta
ja lasten ihmisoikeuksista.
Määränpää-näyttelyssä on Manucharin videoteos,
jonka aihe on sotapakolaisuus.
Teos perustuu kertomuksiin sodasta.
Niitä ovat kertoneet Manucharille monet ihmiset,
jotka ovat muuttaneet Suomeen sodan takia.
Aihe on Manucharille tärkeä myös
hänen oman taustansa takia.
Hän tuli Suomeen YK-pakolaisena vuonna 1994,
kun hän oli 4 vuotta.

Luciana Mariano on naivistimaalari
jo kolmannessa sukupolvessa.
Naivismi tarkoittaa lapsekasta taiteen tyyliä.

Mariano syntyi Brasilian Sao Paolossa,
ja siellä oli myös hänen ensimmäinen näyttelynsä.
Hän muutti Suomeen vuonna 2017.
Marianon maalaukset ovat kuin visuaalinen päiväkirja,
ja niissä näkyy taiteilijan brasilialainen tausta.
Määränpää-näyttelyn maalaukset ovat suuria.
Ne kertovat kulttuurien kohtaamisesta,
uuden löytämisestä
ja siitä, miten kokemukset kulkevat aina ihmisen mukana.

Melina Paakkonen maalaa tarinoita.
Hänen maalauksensa ovat
kuin nykyaikaan siirrettyjä faabeleita eli eläintarinoita.
Niissä ihmisen ja eläimen raja katoaa
ja pienissä yksityiskohdissa on huumoria.
Maalauksien maailma on sekoitus
menneen maailman loistoa ja lämpöä.
Maalauksissa on vähän sirkusta ja musikaalia
ja paljon tarinaa.
Näyttelyn suuret maalaukset kertovat
paikan merkityksestä, menetyksestä
ja uuden löytämisestä.

Anu Pentik on ollut keramiikkataiteilija
jo yli 50 vuotta.
Ihmisten tarinat ja pohjoinen luonto innostavat häntä.
Viime vuosina Pentikin näyttelyissä
on ollut suuria teoksia,
joiden osia yhdistää yhteys aikaan ja paikkaan.
Myös ihmisen tausta ja haaveet näkyvät teoksissa.
Tähän näyttelyyn Pentik rakentaa ison installaation
eli teosten kokonaisuuden,
jonka tärkein materiaali on keramiikka.

Sepideh Rahaa tutkii taiteen avulla
yhteiskunnan valtarakenteita ja normeja
eli sääntöjä, jotka ohjaavat ihmisen elämää.
Hän kertoo tarinoita
ja antaa äänen arkiselle, tavallisen elämän vastarinnalle.
Videoteokset kertovat feministisen politiikan kautta siitä,
millaista on olla nainen.
Teokset antavat tilaa dialogille eli vuoropuhelulle.
Niissä puhutaan avoimesti.
Teosten aiheita ovat ihmissuhteet, käsitteet, havainnot,
identiteetti, vapautuminen, edustus ja toiseus.

Kaj Stenvall on hyvin ajankohtainen
suomalainen nykytaiteilija.
Stenvallilla on ainutlaatuinen tapa
yhdistää maalaustaiteen tyylejä.
Hänet tunnetaan maalauksista,
joissa on ilmeikäs ja mukautuva ankkahahmo.

Stenvallin uudet maalaukset kertovat
Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan.
Tämä maalaussarja jää sodanvastaisen taiteen historiaan,
sillä se on poikkeuksellisen suoraviivainen ja ajankohtainen.

Kirsimaria E. Törönen on piirtäjä,
joka on jättänyt paperin
ja tuonut piirrokset eri materiaaleihin.
Törönen tulkitsee taiteen ja kulttuurin historiaa
viivan avulla.
Viivasta kasvaa symboleja.
Niissä näkyy ihmisen tarve ymmärtää
ja selittää maailmaa.

Uusi, suuri teos on tehty
Määränpää-näyttelyä varten.
Se kertoo kodin jättämisestä
ja monikulttuurisesta Viipurin kaupungista.
Ihmiset lähtivät Viipurista pakolaisiksi
toisen maailmansodan aikana.

Ilkka Väätti on tehnyt vuodesta 1993 alkaen
laajaa MUNDUS-teossarjaa.
Sarjassa on korkokuvamaalauksia, grafiikkaa
ja veistosmaisia kokonaisuuksia.
Väätti tulkitsee kuva-aiheita,
joita hän löytää taidemuseoista, kirkoista
ja muista kulttuurikohteista.
Näyttelyssä on Mundus-sarjan korkokuvamaalauksia.
Niiden aiheet liittyvät paikkoihin,
joista ihmisten on ollut pakko lähteä kriisin takia.
Kun ihmiset ovat jättäneet kotiseutunsa,
he ovat jättäneet myös osan omaa kulttuurihistoriaansa.

Määränpää-taidenäyttely
3.5.–3.11.2025
Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva, 1. kerros