Vapauden hengetär

Vapauden hengetär sijaitsee Lahden Ristinkirkon pihamaalla, sankarihautausmaan yhteydessä. Sankarihautausmaalle on haudattu lähes 600 sankarivainajaa, jotka kaatuivat talvi- ja jatkosodassa. Sankaripatsaan aikaansaamiseksi järjestettiin kilpailu, jonka voitti Lauri Leppäsen ja Yrjö Lindegrenin ehdotus. Patsastoimikunta päätti kuitenkin neuvotella Wäinö Aaltosen kanssa hänen Vaasan vapaudenpatsaskilpailuun tekemästä luonnoksesta. Aaltosen “Rauha”, jonka nimi myöhemmin vakiintui Vapauden hengettäreksi, paljastettiin helluntaina 1952. Mikkolan Kivi Oy veisti teoksen punagraniittiin Aaltosen kipsiluonnoksen pohjalta. Veistos on seurakunnan ja kaupungin yhteishankinta.

Kolmesta osasta rakentuvalla punagraniittisella figuurilla on korkeutta 3,5 metriä ja leveyttä 2 metriä. Teoksessa on kuvattu kädet ylhäällä seisova naishahmo, jonka katse on hieman oikealle suunnattu. Hahmon vasen käsi on torjuvassa asennossa, kaiken pahuuden läheltään kieltääkseen. Oikea käsi sen sijaan on luonteeltaan siunaava ja luokseen kutsuva. Aaltosen alkuperäisestä luonnoksesta toteutuneeseen teokseen on jäänyt muistuma enkelin siivistä, jotka ovat nyt saaneet raskaiden, kehon päälle valuvien laskosten muodon. Naisfiguuri saattaa ensikohtaamisella vaikuttaa massiivisuudessaan uhkaavalta ja painostavalta, onhan hengettären asennosta ja elekielestä huokuva olemus varsin voimakas ja kunnioitusta herättävä. Henkiolennon kasvoilta paljastuu kuitenkin tyyneys ja myötätunto. Puhdaspiirteisyydessään ja elementtien harmoniassa veistos on helppo vastaanottaa, se tyynnyttää mielen luoden ympärilleen lohtua ja levollisuutta. Enkelimäinen hahmo julistaa näin ympärilleen rauhaa ja sovintoa, palvellen voimallisena kunnianosoituksena sodissamme kaatuneita.

Tietoa taiteilijasta

Wäinö Aaltonen (1894–1966) kuului itsenäisyytemme alkuvuosien merkittävimpien kuvataiteilijoiden joukkoon. Tähän nähden taiteilijan koulutustausta oli yllättävän vaatimaton, sillä kuvanveistäjänä Aaltonen oli lähes itseoppinut. Oppia veistotaiteen saloihin hän sai kuitenkin työskennellessään kuvanveistäjäserkkunsa Aarre Aaltosen ateljeessa.

Wäinö Aaltonen tunnetaan monista kansallisesti merkittävistä julkisista teoksistaan, esimerkiksi Paavo Nurmen juoksijapatsaasta, Eduskuntatalon istuntosaliin tekemästään veistossarjasta sekä Suomen Kansallisteatterin edessä päivystävästä Aleksis Kiven patsaasta. Hänen teoksilleen on ominaista klassishenkinen selkeys ja idealisointi, mutta myös kokeilevampi ekspressionistinen, kubistinen ja tyylittelevä lähestymistapa kiehtoi taiteilijaa. Radikaalimpaa ilmaisua Aaltonen saattoi toteuttaa maalauksissaan, joita hänen tiedetään tehneen salassa veistostöidensä vastapainoksi. Aaltonen sai professorin arvonimen vuonna 1940 ja hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1948.

Taideteos kartalla

Lahden Ristinkirkon pihamaalla, sankarihautausmaan luona. – Kirkkokatu 4, Lahti.
Näytä Google Mapsissa