Lehmus

Lahtelaistaiteilija Olavi Lanun taiteellinen läpimurto tapahtui Venetsian biennaalissa vuonna 1978. Lanun biennaaliteokset, joiden teemana oli “Elämää suomalaismetsissä” kiersivät Venetsian jälkeen kaikissa Pohjoismaissa. Suomen näyttelyä varten hän valmisti täysin uuden teoksen, Lehmuksen. Alkuperäisen teoksen materiaalina oli lasikuitu, mutta veistoksen kestävyyttä parantaakseen teos valettiin betoniin kaupungin kulttuurilautakunnan päätettyä hankkia teos julkiseen tilaan sijoitettavaksi. Veistoksen julkistamisen yhteydessä vuonna 1985 vihittiin käyttöön Lahden kävelykatu, joka ulottui valmistuessaan Aleksin ja Vapaudenkadun väliselle alueelle. Kyseinen katuosuus tunnetaan nykyisin Lanunaukiona, veistoksen tekijän mukaan nimettynä.

Lehmuksella on korkeutta viisi metriä. Teos koostuu lehmuksen rungosta, jonka päällä lepää selällään makaava ihmisfiguuri. Kuten useimmissa muissakin Lanun teoksissa, tässäkin ihmishahmo sulautuu osaksi materiaaliaan tavalla, joka väistämättä muistuttaa ihmisen perimmäisestä yhteydestä luontoon. Pintarakenteeltaan puun pintaa jäljittelevä figuuri kasvaa ylös kohoavine raajoineen kohti taivasta kuin puun oksat ikään. Hahmon asennossa välittyvä avuttomuus ja kömpelyys assosioituu ihmisen kyvyttömyyteen vaikuttaa omaan osaansa elämän kiertokulussa, luonnon läpeensä lävistäminä ruumiillisina olentoina. Urbaanissa miljöössä veistoksen tulkinta saa entistäkin dramaattisempia sävyjä.

Tietoa taiteilijasta

Olavi Lanu (1925–2015) oli merkittävä lahtelainen kuvataiteilija ja taidekentän vaikuttaja. Hän toimi kuvataideopettajana Lahdessa Launeen yhteislyseossa, Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Taideinstituutissa, mitä kautta hän vaikutti lukuisiin päijäthämäläisiin taiteilijoihin. Lanu itse oli saanut oppinsa Vapaassa Taidekoulussa, Suomen Taideakatemian koulussa sekä Pariisissa. Uransa alkuvaiheessa Lanun tuotanto painottui maalauksiin, jotka vähitellen saivat vapaamman abstraktin, pintojen rakenteita ja tekstuureja korostavan ilmaisun. Suurelle yleisölle Lanu tuli tutuksi veistostensa kautta. Hän teki taiteellisen läpimurtonsa Venetsian biennaalissa vuonna 1978, minkä jälkeen saavutti mainetta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hänen veistostensa materiaalikirjo on runsas – hän käytti mm. betonia, puuta, kuparia, alumiinia, lasikuitua ja erilaisia luonnonmateriaaleja. Lanulle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1986 ja Pro Finlandia -mitali vuonna 1998.

Taideteos kartalla

Kävelykadun varrella. – Lanunaukio, Lahti.
Näytä Google Mapsissa